Q&A:
K: Mikä on tämän teemalevyn teema tahi koko jutun idea?
V: Teemalevyähän on mietitty jo vuosia, nyt vain palaset loksahti paikoilleen. Koska piti koittaa tappaa itensä työllä, päätettiin ottaa kuvapuoli äänen kaveriksi.
Koska kauhuelokuvat on pändin jäsenistön sydäntä ja suolistoa lähellä, tuli genreksi melko automaattisesti kauhu, pyrkimyksellä ottaa vaikutteita 80-luvun sarjoista, Halloween, Child's Play, Elm Street, jne. Kaiken tämän kö yhdistää niin meleko lailla elokuva on kyseessä. Pitkä musiikkivideo. Josa on kuitenki monta biisiä. Emminätiiä, kahtokaa ja kuunnelkaa sitte ite!
K: Sanokaa ettei levyllä oo vain yks ihan SÄÄTÄNÄN pitkä biisi, eihän...?
V: On joo, se kestää 5 tuntia ja siinä on vähä puolenvälin jäläkeen jotain kitararämpytystä, loput on hylykeitten soidinlaulua.
No ei nyt tokkiinsa, vaan on siinä ihan kuules 8 biisiä. Veisujen välissä on tarinaa kuljettava 'välibiisistö', että homma soljuu enemmän leffamaisesti.
K: Tuleeko Rosewoodista audioversiota?
V: Weppisivuille tulee, tuskin ostettavaksi asti, ellei kansa vaadi leipäänsä ja sirkuksellistyyppistä huviansa tässä muodossa. Audioversioon ei tule mukaan Foley-raitoja (eli kävelyn ääniä, kahvikupin kilinöitä jne), ellei tilanne/tarina sitä ehdottomasti vaadi.
K: Biisienvirkkaaminen, kuka on vastuussa?!
V: Alunperin ajatus oli se, että jokainen jäsen tekee oman kappaleen, jossa tyylilaji on vapaa, oli se sitte kikkelijatsia tai räppiä (no ei ehkä räppiä kuitenkaan). Kappaleen piti jotenki kuvata omaa 'bändiroolia/persoonallisuutta'. Tästä idea kehittyi tekeen jokaiselle oma alter ego-tyyppinen hahmo, josta tarina periaatteessa sai alkunsa. Sävellyksiä ei tosin kuulunut eikä näkynyt, joten valtaosa sävellyssavotasta sysäytyi Antille, hän kun on luomisvimmaltaan suurempi kuin Jupiter ja George Bushien yhteenlaskettu egomaanisuus yhteensä.
Lopullisessa tuotoksessa on siis 8 biisiä, josta 1 on Roope Björkin tekemä kokonaan, 1 kappale on Joonaksen ja Antin yhteistyön hedelmä ja 1 on Antin ja Petrin yhteiskäsialaa. Sovituspuolella on kaikki antanu lekan laulaa, joten se menee ihan Schmorf OY:n nimiin.
K: Teemalevy jossa on liikkuva kuva? Tytöt on tainnu matkia Yötoivomusta!
V: Äitis on yölintu. Tuomaksen jengin Imaginaerumin formaatti julkaistiin kun Rosewoodin biisit oli jo kasassa ja suurilta osin reenattuna. Budjettikin taitaa olla pikkasen eri luokkaa, ja kuvapuolihan eroaa siinä mielessä isosti, että Nightwishin tytöt ja tytöthän ei ite näyttele elokuvassa, muuta kuin metsässä soittamassa nahkahuilua tai muuta larppaamista.
K: Tuleeko Rosewoodiin teidän puhetta? Tuleeko ne kappaleiden väliin? Puhutteko kappaleiden päälle vai HÄMITÄÄÄÄH?!
V: Ota kuppi kahavia ja Goldfieldi ja RAUHOTU hyvä mies! Varsinaista dialogia ei kuvaan tule, mutta puhetta kyllä kuullaan harkituissa kohdissa. Yksi instrumentaalihko kappale (missä siis dialogia soiton päälle) on mukana, mutta muut piisit menevät normisti säkeistö-kertsi -meiningillä. Ainaki melekeen.
Kappaleiden väliin tulee myös juonta kuljettavia 'välibiisejä' joissa puhetta kuuluu.
K: Ketä näyttelee Rosewoodissa?
V: No me ite, tyhymä. Jokainen orkesterin jäsen on 'pääosissa', ja ovat jossain vaiheessa tarinaa Rosewoodin mielisairaalassa potilaana, ja jossain vaiheessa 'vapaalla'.
On sielä ekstraajia ja statisteja (jotku enemmän, jotku vähemmän), joista pakko mainita esim Tuomo Outisen tuttimies. Hän on erittäin reipas ja tervehenkinen nuori mielisairaalan potilas.
K: Hetkinen, potilaana? Eikös teillä ole lääkärintakit päällä, onkos nyt otettu taas taiteellisia vapauksia?! Keikoilla tiesti potilaspuvut teillä päällä. Paskoja jätkiä.
V: Ehkäpä kupletin juoni selviää vielä tässä syssymmällä!
K: Ottiko lujille?
V: Keuhkoja, maksaa ja ohtaluuta piti raapia aika hyvästi.
K: Missä Rosewood on kuvattu?
V: Kokkolan lähimaastosa, enimmäkseen sisätiloissa. Raatihuone, sairaala jnejne. Kattokaa ite sitte kö valamistuu!
K: Onkohan nyt herrasnaisilla ihan kaikki muumit laaksossa?
V: Vertaiskastike.
K: Jätkät on ryöstäny pankin! Vai minkälainen budjetti on kyseesä?
V: Notuota, minimibudjetti. Tarkottaa lähinnä sitä että omasta pussista maksettiin koko paska. Hetken vois kuvitella että hintaa tulee 0e, mutta sanottakoon että rahaa on palanu kaikkinensa semmonen 2000e (piisaakohan tuokaan). Kamera on kallein yksittäinen hankinta, ja pelkästään kuvauskalusto (miinus kamera) tekee karkeasti semmoset 500e. Valoja sun muuta hilipettä lukuunottamatta. Bensat maksaa (sekä autoon että aggregaattiin), puvustukset, rekvisiitat ja kaikki ne asiat mitä ei oo ottanu huomioon, tulee aika kalliiksi, jos se on omasta jääkaapista pois.
Toisaalta, jossain mielessä aika edullisestikin on päästy, koska monta kuvauspaikkaa onnistui järjestämään maksutta, vanhaa autoa sai lainaan jne.
K: Vastaako alun suunnitelmat (kässäri jne) toteutusta?
V: Aika pitkälle, vaikka kässäriä tehdessä ei tietoisesti mietitty toteutusta. Tämä oli verrattain helppoa, koska toteutuksesta ei ollu harmaintakaan häpykarvan hajua vielä tuosa vaiheesa. Toki muutamassa kohtaa on pitäny hieman 'fuskata', mutta taas toisaalla on tehty kohtaus 'isommin' (lausutaan melkein poikkeuksetta 'näyttävämmin'), kuin kässärissä.
K: Juoni? Lopputuotoksen tyyli?
V: Genre on kauhu. Lyhyesti elokuva kertoo mielisairaalasta nimeltä Rosewood, ja sen karmaisevan hirmuisen perinnön alusta ja lopusta.
K: Kuvasitteko äitin pokkarilla vai kännykällä?
V: Ei, paintilla piirrettiin ja laitettiin juutupeen.
Kamerana oli Canon 550d, ja linssejä ja muuta sälää aika runsaasti. Pienenä kurssina: digitaalijärkkärithän tekee tällä hetkellä liikkuvan kuvan puolelle samaa kuin tietokoneet tekivät 10 v. sitten äänen tallennukselle, eli tuo hyvän laadun edullisesti kenen tahansa käyttöön. Se miten sitä käyttää, onkin toinen juttu.
Kun kameratutkimusta tehtiin, oli dealbreakerinä Canonin kameroihin asennettava Magic Lantern-niminen softa, joka tuo ammattikameroiden ominaisuuksia toosaan (kuvanpakkauksen säädöt, seeprat, focus peak jne). Insinöörithän ovelasti poistaa halvemmista kameroista ominaisuuksia, että sopulit ostais kalliimpaa tavaraa. Rauta sisällä on pitkälti samaa jopa 1000e hintaeron omaavissa kameroissa.
Digijärkkäriä käytettäessä (ja kuvauksen sielunelämää tutkiessa) selviää monessa yhteydessä, että vanha käsitys siitä, että filmikamera on pakollinen että saa elokuvamaista kuvaa, on vanhentumassa. Digi vs. filmi -keskustelu laantuu, ja valtaosa kääntyy digitaalisuuden puolelle, ihan Hollywoodissa asti. Jyrkkä valtaosa uusista elokuvista kuvataan diginä, eli kuten Rosewood. Toki kamerat ovat eri hintaluokkaa, mutta kuten kaikessa tekniikassa, isoin laatuero tulee eurohaitarin alapäässä. Jos samaa tekniikkaa haluaa kuin Hollywoodissa, pitää euroja laittaa n. 1500 lisää (550d vs 5d mk II), ja silloin ollaan jo lähellä Hollywood-plaatua.
Kuten huomaatte, tästä voisi kertoa loputtomiin, ja senpä takia ideana olisikin tehdä pari Schmorf OY-tutoriaalia, juuri kameroista ja kuvaukseen liittyvistä asioista.
